Blogi: Vaikeassa elämäntilanteessa elävien ihmisten velkojen selvittely vaatii kohtaamista

Ylivelkaantuminen on keskeinen osa vaikeassa elämäntilanteessa elävän ihmisen sosiaalista ongelmavyyhtiä. Palveluohjaajat sekä sosiaalialan ammattilaiset kertovat usein, että asiakkaan velkaongelmiin liittyvä auttamistyö on vaikeaa ja siksi se usein on liian pienessä roolissa. Yhtenä keskeisenä tavoitteenani onkin vakuuttaa toimijat, että talous- ja velkaongelmia kannattaa lähteä selvittämään, vaikka omassa talousohjaus osaamisessaan olisikin puutteita. Apua on saatavissa ja veloista on uskallettava puhua. Palveluohjaajan työssäni on tullut esiin, että yhtenä oleellisempana työllistymisen esteenä pitkäaikaistyöttömillä, päihde – ja mielenterveyskuntoutujilla sekä vankilataustaisilla ihmisillä on hoitamattomat velka-asiat.

Velka-asiat on uskallettava ottaa puheeksi kohtaamisissa. Työskentelin vuosia tukihenkilönä vaikeassa elämäntilanteessa elävien ihmisten parissa. Jalkautuessani heidän kotiinsa näin eteisen lattialla liian usein avaamattomia perintätoimistojen kirjeitä, joiden päällä näkyi kurainen kengänjäljen kuva. Hallitsematon velkatilanne ja siitä seuraava luottotietojen menetys tuottaa näille ihmisille erittäin paljon ahdistusta, eikä perintäkirjeitä jakseta enää avata tai ylipäätään miettiä velka-asioiden hoitamista. Ajatellaan, että niistä ei voi selvitä. Tai jos vaikka voisikin selvitä, se vaatisi sellaisia henkisiä resursseja, joita ei siinä elämäntilanteessa ole.

Hoitamattomat velat vaikeuttavat monella tapaa ihmisen elämää. Velka estää usein työllistymisen, vaikuttaa psyykkiseen terveyteen ja aiheuttaa monimuotoisia ongelmia yhteiskunnan arjessa mukana pysymisessä. Velkaantunut ei saa sähkösopimusta, velka vaikeuttaa asunnon saantia, vakuutuksien saamista ja jopa puhelinliittymän hankkimista. Velka-asiat haittaavat tutkittua enemmän monen mielenterveyskuntoutujan kuntoutumisprosessia tai pitkäaikaistyöttömän työllistymistä.

Talousohjaus on saatava kiinteämmäksi osaksi palveluohjausta. Palvelurakenteessa tarvitaan muutos. Tekemieni tutkimushaastattelujen perusteella talous- ja velka-asioiden hoitaminen vaatii entistä tiiviimpää yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Erityisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevat ihmiset tuntuvat jäävän vaille heille kuuluvia velanhoitoon liittyviä palveluita, kun oikeusaputoimistojen velkaneuvonta rajaa heidät liian usein avun ulkopuolelle tai he eivät kykene itsenäisesti toimittamaan velkaneuvonnan vaatimia asiakirjoja.

Ylivelkaantumistilanteiden hoitaminen vaatii kaikkien toimijoiden yhteistyötä sekä vapaaehtoisten ja vertaistyöntekijöiden parempaa hyödyntämistä. Erityisen tärkeää on ymmärtää, että myös velkaongelmien hoitamisessa tarvitaan jalkautuvaa sekä palveluohjauksellista työotetta. Kolmannen sektorin toimijoiden talousohjauksen osaamista kannattaa parantaa. Kolmas sektori pystyy usein kohtaamaan velkaantuneen ihmisen häpeän viranomaista paremmin. Velkaantuneiden ihmisten elämäntilanteeseen voi liittyä kriisi, vajavaisuus toimintakyvyssä tai joku rajoite toimia yhteiskunnan vaatimalla tavalla. Näissä tilanteissa kolmannen sektorin palvelusta tulee yhä tarpeellisempaa. Näitä velkaantuneita henkilöitä viranomaiset eivät välttämättä tavoita. Kunnallinen velkaneuvonta ei siis riitä. Tämä johtuu osaltaan siitä, että viranomaiset jalkautuvat tällä hetkellä erittäin harvoin eikä kohtaamisille useinkaan jää riittävästi aikaa.

Kohtaamiseen on käytettävä riittävästi aikaa myös talousohjauksessa. Jos emme pääse käsittelemään rauhassa asiakkaan taloudellisten toimintatapojen muuttamista, emme myöskään pääse käsiksi perimmäiseen syyhyn, miksi asiakkaan taloudellinen tilanne on hankala. Vaikeassa elämäntilanteessa elävän ihmisen kanssa työskentelevät vetoavat liian usein siihen, että minulla ei ole aikaa paneutua muuhun kuin perustehtäviini, vaikka itseasiassa taloudellisesta tilanteesta kysyminen ja neuvon antaminen eivät vaadi juurikaan aikaa. Tarvittava aika säästyy moninkertaisesti myöhemmin, jos verkosto on vahva ja toimii asiakkaan hyödyksi. Jos tarvittava tieto taloudellisista ongelmista saataisiin paremmin siirtymään, niin kaikkien toimijoiden aikaa säästyisi.

Vaikeassa elämäntilanteessa olevien henkilöiden talous- ja velkaneuvonnassa on tapahduttava yhteiskunnallinen asennemuutos. Sosiaalipalveluissa ei voi tehdä työtä laput silmillä. Meidän ammattilaisten on nähtävä vaivaa lähteä selvittämään myös vaikeassa elämäntilanteessa olevien ihmisten raha-asioita. Meidän ammattilaisten on nähtävä ihminen kokonaisvaltaisemmin, ei pelkästään mielenterveyskuntoutujana, työttömänä tai päihdeongelmaisena. Toiminnassa on huomioitava myös se, että asiakas on itse oikeutettu päättämään omista asioistaan. On tiedostettava mitä apua hän on valmis ottamaan vastaan ja mihin hän on valmis sitoutumaan. Tulevaisuudessa nämä asiat koskevat kolmannen sektorin, seurakunnan ja viranomaistahon lisäksi enenevässä määrin myös yksityisiä toimijoita. Jalkautuminen, kohtaaminen ja toimiva tiedonsiirto on mahdollistettava ja toiminnan on oltava aidosti asiakaslähtöistä. Otetaan VELAT puheeksi, rohkeasti.

Heikki Laukkanen

Talousohjaaja, Vaateri talousohjaus 

http://www.elary.fi/vaateri-2/

Hallituksen jäsen, Suomen palveluohjausyhdistys ry

Lähde: Heikki Laukkanen, kehittämistyö: Kokemuksia Elämänlaatu ry:n Vaateri – ryhmämuotoisesta talousohjauksesta: Yhteistyöllä velkojen kimppuun — pelkkä velkaneuvonta ei riitä https://www.theseus.fi/handle/10024/170845