Blogi: Sote ja palveluohjaus

Voiko Sotesta ja palveluohjauksesta edes puhua saman otsakkeen alla? Sote-uudistus on koko Suomen sosiaali- ja terveydenhoitoa koskeva miljardiluokan bisnes, kun taas palveluohjausta edustaa massamme piskuinen lähinnä vaikeassa elämäntilanteessa olevia asiakkaita edustava ainoastaan jäsenmaksuilla toimintaansa pyörittävä Suomen palveluohjausyhdistys SPO ry. Kuitenkin juuri Sotesta ja palveluohjauksesta pitäisi puhua saman otsakkeen alla. Suurinta osaa sosiaali- ja terveydenhoidosta koituvista kustannuksista kerryttää pieni osa sosiaali- ja terveydenhoidon asiakkaista, jotka käyttävät useita palvelukokonaisuuksia samanaikaisesti. 

Moniasiakkustilanteiden tuottamien ongelmien ratkaiseminen on kuitenkin ollut eräs Soten keskeisitä tavoitteista. Saamalla kaikki toiminnot saman maakunnallisen katon alle on arveltu asiakasprosessin hallittavuuden ja tiedonkulun paranevan. Maakunnallisen vastuunkannon yhdistettynä valinnanvapauteen on arveltu sekä säästävän kustannuksia, että vahvistavan asiakkaan asemaa. Kustannusten säästymistä on kuitenkin laajalti epäilty. Valinnanvapaus voi varmasti lisääntyä niiden asiakkaiden osalta, joiden sairauden tai ongelman hoitoon riittää yhden palveluntuottajan selvästi rajattu toimenpide tai tuote. Tällöin puhumme varsin suuresta osasta kaikista palveluiden käyttäjistä, mutta joiden kustannusvaikutukset ovat vähäiset ja säästöt siis minimaaliset. 

Mutta entä ne 10 % palveluidenkäyttäjistä, jotka kerryttävät 80 % kustannuksista, ja käyttävät yli neljää palvelukokonaisuutta. Miten heidän käy Soten myötä? Heidän tulisi osata valita palvelut useiden yksityisten, julkisten ja kolmannen sektorin palvelutuottajien välillä ja onnistua yhdistämään ne toimivaksi kokonaisuudeksi. Tutkimukset maailmalta osoittavat, että monimutkaiset monituottajamallit vain lisäävät palveluneuvojien tarvetta vahvistamatta kuitenkaan asiakkaan asemaa. Monia palveluja tarvitseva asiakas ei joko fyysisten, psyykkisten tai sosiaalisten toimintarajoitusten takia yleensä pysty tekemään omaa hoitoaan koskevia rationaalisia päätöksiä tai koordinoimaan vastaanottamiaan palveluita.

Sote ei kuitenkaan ainoastaan pura palvelujärjestelmien väliin sijoittuvia seiniä, se myös lisää niitä. Näin tapahtuu esim. kuntien hallinnoimien koulujen ja maakuntien sosiaali- ja terveystoimen välillä. Tämä uusi seinä on kuitenkin kaikkea muuta kuin merkityksetön. Esim. koulukiusaaminen löytyy useimpien mielenterveyshäiriöistä kärsivien nuorien taustasta ja lapsiperheiden tukeminen on useimmiten vaikeaa ilman koulun kanssa tapahtuvaa yhteistyötä.  Muistan lukeneeni isoon tutkimusaineistoon perustuvan yhdysvaltalaisen tutkimuksen, jossa todettiin koulun ja kodin välisen yhteistyön yhdeksi merkittävimmistä erityislapsen myöhempää selviytymistä selittäväksi tekijäksi.   

90 % sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjistä ei tarvitse Sotea. He käyttävät vain 20 % palveluista ja yhtä palvelukokonaisuutta ja mahdolliset säästöt olisivat minimaalisia. Tarvitsevatko jäljelle jääneet 10 % Sotea, vai tarvittaisiinko vain asiakaslähtöisempää palvelua palveluohjauksen tai vastuuryhmän nimeämisen kautta. Suuremmat koot kuten maakuntataso on varmaan hyvä asia jonkun spesialiteetin kuten vaativan leikkauksen tietotaidon varmistamisessa. Entä muut kuin biomedisiiniset ongelmat tai elämänmuutosta vaativat sairaudet. Eikö läheinen yhteys asiakkaan lähiyhteisöön ja omaan verkostoon ole siinä kaikkein tärkeintä eikä hoito maakunnassa kaukana perustasosta?

Jos vielä otettaisiin tuo Sote-uudistuksen markkinointi lähempään tarkasteluun. Mielestäni se te-pääte on tullut verrattain selvästi käsiteltyä. Mutta tuo So-pääte on ainakin minulle jäänyt täysin epäselväksi eikä sitä yleensä ole mainittu kuin sivulauseessa. Ei kai kaikista elämänhallintaan vaikuttavista vaikeuksista ja sairauksista olla tekemässä biomedisiinisiä hoito-ongelmia? 

Tavallaan Sote kuitenkin avaa hyvät mahdollisuudet palveluohjaukselliseen työhön. Kuten usein olen todennut, tulee palveluohjaajan toimia riippumattomana palvelujärjestelmistä. Jos palveluohjaaja toimisi kunnan palkkalistoilla olisi hän maakunnasta riippumaton. Silloin törmättäisiin kuitenkin siihen Ruotsissa havaittuun ongelmaan. Suurimmat säästöt tapahtuvat maakäräjien toiminnassa esim. vähentyneenä sairaalahoitona. Samalla kunta kuitenkin maksaa palveluohjaajien palkan ja avohoidon painottumisesta aiheutuvan lisäkustannuksen.

Sauli Suominen