Blogi: Palveluohjauksen historia - lyhyt oppimäärä

Yhteen tilaisuuteen minua pyydettiin kertomaan palveluohjauksen historiasta. Teemaan liittyi kuitenkin kaksi ongelmaa. Ensinnäkin miten muistaisin kaikki ne tahot Suomessa tahot, jotka ovat osallistuneet kehittämistyöhön. Toiseksi miten historiaa edes voisi kertoa sellaisen käsitteen kohdalla, jonka määritys on niin moninainen, jopa ristiriitainen.

Historiaa miettiessäni tuli mieleen erilaisia asioita. Ensinnäkin se, että kysymyksessä on minun henkilökohtainen näkemykseni tärkeäksi kokemistani virstapylväistä. Omalta kohdaltani omiksi osioikseen avautuvat käsitteen historia Suomessa, Ruotsissa ja kansainvälisesti. Suomi sen takia, että olen istunut STM:n palveluohjaustyöryhmässä, joka myöhemmin jatkoi työtään Stakesissa (nyk. THL). Ruotsi on tärkeä sen takia, että sen mielenterveysasiakkaiden parissa tapahtuva palvelutuottajista riippumaton palveluohjaus on tehnyt minuun ison vaikeus. Kansainvälisyys on tärkeää, koska sellaiset käsitteet kuten Case management ja Service coordination ovat vaikuttaneet suomalaisen PO:n käsitteen muotoutumiseen.

Ministeriön työryhmässä istuessani mietin usein, miten yksinkertaiseksi tuota palveluohjausta oltiin ymmärtämässä. Tarvittiin vain tarvekartoitus ja tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännöstä. Muistan tilanteen jopa jossain vaiheessa kärjistyneen sellaiseksi, että palveluohjauksen kotikäyntejä pidettiin jopa yksityisyyden loukkauksena, kun meidän palveluohjauksessa (nyk. FinFami Uusimaa) palveluohjaustoiminnassa kotikäyntejä pidettiin täysin välttämättöminä kuvan saamiseksi asiakkaan kokonaistilanteesta. Jonkinlaisen vahvistuksen oman näkemykseni oikeudesta sain, kun eräs kouvolalainen kehitysvammaisen lapsen isä minulle totesi, ettei palveluohjaaja mitään hänen tilanteestaan tietäisi, ellei olisi perheen kotona käynyt.

Ruotsissa tapahtuva palveluohjaustoiminta on omassa palveluohjauksen ymmärtämisessäni ollut tärkeä linkki. Toimintaa ohjataan sosiaalihallituksesta ja palveluohjausta toteutetaan 80 % kunnista, jossa toimii 325 palveluohjaajaa. Tärkeällä sijalla on myös järjestelmähäiriöistä (palveluiden toimintahäiriöistä) raportoiminen paikallisille johtoryhmille tai suoraan ministeriöön niiden korjaamiseksi. Mielenkiintoinen oli Göteborgin alueella tehty tutustumiskäynti, jossa kävi ilmi, että samalla asiakkaalla voi olla sekä palveluohjaaja (Personligt ombud) että Case manageri. CM huolehtii sairauden hoidosta ja kuntoutuksesta, PO rakentaa yhdessä asiakkaan kanssa toimivaa arkea ja mahdollisimman itsenäistä elämää.

Suomen palveluohjauksen historiasta löysin tuon ministeriön ja Stakesin työryhmän lisäksi kovin vähän yhteistä PO:n historian tai käsitteen ymmärtämistä. Tästä on kuitenkin yksi merkittävä poikkeus. Useimmissa palveluohjausta käsittelevissä kirjoituksissa on viitattu Sipilän ja Ala-Nikkolan kirjoittamaan artikkeliin ”Yksilökohtainen palveluohjaus (Case management) uusi ratkaisu palveluiden ikuisiin yhteensovittamisen ongelmiin”. Olen samaa mieltä siihen viitanneiden kanssa, että artikkeli on edelleen hyvin tärkeä puheenvuoro Suomen palveluohjauskeskustelussa.

Sipilän ja Ala-Nikkolan artikkelissa ei ole unohdettu läheisten ja ystävien merkitystä palveluohjauksessa. Ilman näiden roolin vahvistamista ei asiakas voi kuntoutua. Asiakkaasta ei saa muodostua palveluiden kohde. Artikkelia tarkasteltaessa tulee kuitenkin huomioida, että se tänä päivänä kirjoitettuna painottaisi erilaisia asioita. Asiakkaan oma elämismaailma, kokemukset ja arki olisivat varmasti selvemmin esillä.

Sipilän ja Ala-Nikkolan artikkelissa erotetaan järjestelmälähtöiset palvelut asiakaslähtöisistä palveluista. Järjestelmälähtöisyydellä tarkoitetaan sitä, että järjestelmät valikoivat asiakkaansa ja tarjottavat palvelut, asiakaslähtöisyydellä taas sitä, että asiakkaat itse valitsevat palvelunsa. Nykyajan perspektiivistä käsin tähän voisi lisätä vielä yhden, dialogiseen orientaation perustuvan lähtöisyyden  

Palvelutuotannon pitäisi yhä selvemmin perustua palveluiden yhteistuotantoon, jossa osapuolena on asiakas, palveluntuottajat ja asiakkaan oma verkosto. Jokaiseen tarpeeseen ei ole olemassa palvelua. Palvelu on tukitoimintaa, joka perustuu yhteisesti tuotettuihin luoviin ratkaisuihin asiakkaan ajankohtaiseen tilanteeseen.

Sauli Suominen