Blogi: Mikä on palvelutarpeen arviointi?

Oletko joskus joutunut tilanteeseen, jossa puhutaan käsitteestä, joka sinulta tuntuu vaikeasti ymmärrettävältä, mutta jossa et ole oikein uskaltanut kysyä käsitteen sisältöä, koska kaikki muut näyttävät sen niin hyvin ymmärtävän? Itselleni käy näin tuon tuostakin. Palvelutarpeen arvio on yksi näistä ongelmallisista käsitteistä. Erityisesti sosiaalityölle käsite näyttää olevan hyvin tärkeä, jopa niin tärkeä, että eräs sosiaalityön arvostettu tutkija minulle kerran tokaisi, että täytyyhän meilläkin olla jotain, joka vastaa sitä lääkäreiden diagnoosia.

En minäkään tohtisi lähteä käsitettä (vastedes PTA) riepottelemaan ellei sitä arvostamani sosiologin toimesta olisi Talentian kehittämispäivillä arvosteltu. Puhujan mielestä käsitteessä yhdistyi kolme hyvin vaikeasti ymmärrettävää ja selitettävää käsitettä. Hänen mielestään parempaa ymmärrystä ei saavuteta sillä, että kolmesta vaikeasti ymmärrettävästä käsitteestä muodostetaan uusi yläkäsite. PTA houkuttelee meidät ajattelemaan, että kansalaisella on tilanteestaan johtuen jokin objektiivisesti arvioitavissa oleva sisäinen tarve palveluista. Ajatus on kuitenkin lähtökohtaisesti virheellinen. Ihminen on suhde ja hän toipuu ja palautuu suhteidensa kautta rakennettavalla tuella. En kuitenkaan tässä kirjoituksessa lähde pohtimaan PTA:ta perustavanlaatuisesta ihmis- tai maailmankäsityksestä käsin, vaan analysoimalla käsitteitä palvelu, tarve ja arvio. 

Itse en oikeastaan ymmärrä sanan palvelu sisältöä. Onko se jokin asiakkaalle tilanteestaan johtuen lankeava materiaalinen hyödyke tai immateriaalinen tukitoimenpide tai tukipalvelu vai kenties molempia? Lankeaako se asiakkaalle ilman myötävaikutusta ja tuleeko asiakkaasta silloin palvelun kohdeasiakas? Viimeaikainen keskustelu työttömyyskorvauksen vastikkeellisuudesta sopisi tähän ajatukseen. Voidaan myös kysyä voivatko palvelut ylipäänsä kuntouttaa ketään, ne kun perustuvat puutteiden, ongelmien tai vaikeuksien toteamiseen ja sen kautta toimintarajoitusten kompensoimiseen palvelujen kautta. Itse en ole tavannut ketään vaikeasta elämäntilanteesta selvinnyttä asiakasta, joka on kertonut palveluiden kuntouttavasta vaikutuksesta, useimmat ovat korostaneet ihmissuhteiden merkitystä, luottamuksellista ja toivoa ylläpitävää suhdetta ammattilaiseen tai läheiseen. 

Entä tuo tarve, mikä se on? Onko se objektiivinen vai subjektiivinen määre? Suurimmat virheet on epäilemättä tehty määrittelemällä tarve objektiivisesti mitattavissa olevaksi asiaksi, joka voidaan määrittää esim. tarvearviolomakkeen kautta. Tarvearvion kautta ikääntyvä ihminen, jolle ruuanlaitto on elämässä kaikkein keskeistä, määrittyy voimien uupuessa ateriapalvelun tarvitsijaksi, vaikka ateriapalvelu veisi koko mielenkiinnon elämään! Tarpeet ovat toki objektiivisesti määriteltävissä ja hierarkkisia. Ne koostuvat toimeentulon perustarpeista, liittymisen sosiaalisista tarpeista ja henkisen kasvun ja mielekkyyden tarpeista. Tarpeiden tyydytys alkaa aina perustarpeista ja etenee vaiheittain liittymisen ja kasvun tarpeisiin. Niiden ilmiasu on kuitenkin jokaisen ihmisen kohdalla hyvin erilainen.

Arvio on sekin hyvin vaikeasti avautuva käsite. Arjen kautta se avautuu kuitenkin helposti. Teemme esim. jatkuvasti arvioita siitä, mitä meidän ruokakaupasta pitää ostaa sen mukaan mitä keittiökaapeista puuttuu. Emme myöskään lähde kertomaan ystävällemme omista aviollisista vaikeuksistamme, kun tämä tarvitsee tukea avioerotilanteessa. Tämäkin perustuu arvioon. Eli arvio on tässä tapauksessa ihmisten suhteiden kautta tapahtuva luonnollinen usein näkymätön asia. Jos ihmisen tarpeita arvioidaan meidän ammattilaisten tarvekartoituslomakkeiden kautta, saamme näkyviin vain osan ihmisen tarpeista, ei välttämättä sellaisia ihmisen itse arvostamia tarpeita ja tavoitteita, joihin hän itse olisi valmis sitoutumaan. 

Minulla on sellainen tunne, että elämme aikaa, jossa painotetaan menetelmiä ja metodeja ja jossa asioiden on näytettävä hienolta ja toimivalta. Voitaisiin antropologiasta peräisin olevan käsitteen mukaan puhua välineiden laista. Tärkeällä sijalla ovat välineet, kuten esim. PTA. menetelmänä, ei se tuleeko asiakas sen kautta nähdyksi ja kuulluksi.

Sauli Suominen